Tunnustus: olen tavattoman epäkäytännöllinen taloustöissä. Nuorena ajattelin, että tuleva mieheni hoitaa ruuanlaiton samalla, kun istun tiskipöydällä ja luen hänelle runoja. Siperia opettaa, pakko on ollut ruuanlaittoakin opetella, mutta gastronomiahistoriani on samalla myös katastrofihistoriaa. Yksi kriisinpaikka parisuhteessa kuluneena syksynä oli, kun mies uhkasi leikillään laittaa Facebookiin kuvan leivinuuniin unohtamastani hiiltyneestä karjalanpaistista. Harmitti ja itketti, tunsin epäonnistuneeni naisena, vaimona ja äitinä. Nyt jo huvittaa, mutta silloin ei kyllä naurattanut hiukkaakaan. Kaiken huipuksi poika harmittelee vieläkin, että leipomani patongit heitettiin pois, kun niitä olisi mainiosti voinut käyttää pesäpallomailoina.
Vaikka tolkutan itselleni, että vahvuuteni ovat muualla, ja ettei haittaa mitään, vaikka meillä toisinaan turvaudutaan "toisten äitien" laittamiin ruokiin, haluaisin sisimmässäni olla pullantuoksuinen äiti. Leipomani joulupullat kierittelivät kuitenkin muutaman päivän keittiön nurkassa, kunnes keksimme tytön kanssa paistaa niistä jälkiruuaksi köyhiä ritareita. Vaniljavaahdon ja hillon kera pullat katosivat nopeasti parempiin suihin ja yhdessä tekemisestä jäi hyvä mieli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti