Painepesuriprinsessa

Kivityö pihamaalla jatkuu. Koska tytär on huomannut, miten kivaa on pestä kiviä painepesurilla, saan keskittyä lempipuuhaani, kivien kärräämiseen kottikärryillä. Saparopäinen, saapasjalkainen tyttö seisoo tukevassa haara-asennossa ja ruiskuttaa tomerana painepesurilla valtaisaa kivikasaa. Minä kärrään kiviä lähes puhkiruostuneella kärryllä, mies asettelee murikat huolellisesti sopiviin kolosiin. Samaan aikaan 17-vuotias vapaaherra makaa puutarhatuolissa kirjoitellen jotakin salamyhkäistä mustakantiseen muistikirjaansa. Ehkä siitä, kuinka hänen on vaikea keskittyä taiteellisiin pyrkimyksiinsä moukkamaisen perhekunnan kolistellessa aivan korvan juuressa ymmärtämättä luovuuden tuskaa.

Yläkoululaisten kanssa olimme minuuden markkinoilla. Jokaiselle jaettiin summamutikassa viisi lappua, joissa luki ominaisuuksia. Niistä sai pitää heti ne, joiden katsoi sopivan itseensä ja loppuja sai yrittää vaihtaa muiden kanssa kääntöpuoli päällepäin. Lappu, jossa luki KAUNIS palautui kouraani yhä uudelleen, se ei kelvannut kenellekään. Lopulta lappunen jäi minulle. Aika monta naurunpyrskähdystä lappuseni saikin aikaan, kun esittelimme muille ominaisuutemme perustellen ne. Sanoin, että tiedän olevani kaunis, koska mieheni on sanonut minulle niin!

Kauneudesta virisi pitkä keskustelu erään tyttöryhmän kanssa. He pohtivat, missä iässä olivat alkaneet suhtautua omaan ulkonäköönsä kriittisesti. Kuudennella luokalla se oli, he tuumivat. Yläkouluun siirryttäessä se viimeistään tapahtui, sitä ennen oli oltu kauniita, mutta sitten yhtäkkiä olikin nenä liian leveä, vatsa pömppö, hiukset lättänät tai muuta katastrofaalista. Sitten kerätään kehuja sosiaalisessa mediassa: "Mä näytän ihan kamalalta!" Eräs tytöistä puhui sisäisestä kauneudesta ja siitä, että se näkyy kyllä uloskin päin. Ajatus sai empivää kannatusta.

Löydän tyttären koulukirjan välistä lapun, johon on oman kämmenenkuvan sisään pitänyt kirjoittaa itseensä liittyviä asioita. Tyttären sanoja ovat mm. ILOINEN, SÖPÖ ja HYVÄ KIROITTAMAAN. Tutkimme lappua miehen kanssa illalla ja olemme iloisia siitä, millaisena hän itsensä näkee. On kuin olisimme jossakin onnistuneet. Murrosikää odotellessa...

Aamuradiosta kuulen, että Suomeen ollaan tuomassa amerikkalaistyyppisiä lasten kauneuskilpailuja. Ajatus lasten laittamisesta paremmuusjärjestykseen ulkonäön perusteella järkyttää minua. Muistan lapsena siskon kanssa leikkineeni missikisoja, jotka päättyivät aina ratkaisemattomasti, koska vanhempiemme mielestä olimme yhtä kauniita. Kerran vaadimme lippuäänestystä, jotta asia vihdoin ratkeaisi lopullisesti, mutta saimme molemmat yhden äänen kauniilta ja viisailta vanhemmiltamme. Tasapeli!

Rakkaus ja moottoripyörän kunnossapito

Lähdimme muutaman vuoden tauon jälkeen miehen kanssa moottoripyöräreissuun. Suuntasimme kohti Itä-Suomea. Mies ajoi ja minä istuin tiiviisti takana. Silloin tällöin torkahdinkin kyydissä, mutta havahduin, kun hän taputti hellästi polveani herättääkseen tarkkaavaisuuteni aikoessaan lähteä esimerkiksi rekkaa ohittamaan.

Muuten hellittely moottoripyöräilyn maailmassa tarkoittaa  varusteiden vuoksi michelinmäisen kömpelöitä halaushetkiä huoltoasemilla ja kypärän kopautusta toista vasten. Aina ei sanoja tarvitakaan, on hyvä vain olla lähekkäin, matkalla samaan suuntaan. Tarraudun häneen, eikä väliimme mahdu mitään. Maisemassa tuoksuu niitetty heinä, tukkipino, lehmänlanta, suopursu ja mesiangervo. Taukopolulta löytyy lähde ja mustikoita.

Perillä pakkasimme eväät reppuun ja pyöräilimme lainapolkupyörillä harjumaastossa. Niemen kärjestä kahlasimme läheiseen saareen, jossa vietimme helteistä päivää hiekkarannalla. Kiireettömiä, huolettomia  kesähetkiä toisistamme nauttien.

Kävelimme pitkospuita hiljaisuuden polkua kohti tsasounaa. Periltä löytyi monia matkantekoon ja koko elämän matkaan soveltuvia tekstejä.

                              "Herra, kiitos että sinä kuljet
                               kanssani niin moottoritien kiivaassa sykkeessä
                               kuin kylätien kuiskailevassa hiljaisuudesssa,
                               niin pimeässä, sateessa, valossa kuin
                               kuivalla kelillä.
                               Herra, saata minut kerran perille kotiin
                               kaikkien polkujen, teiden,
                               mutkien ja mäkien jälkeen."

                                     Risto Kormilainen (Tie tulkoon vastaan ystävänä, Kirjapaja 2011)

Moottoripyörä kesti ensimmäisen yli tuhannen kilometrin reissunsa kunnialla, mutta sitä huollettiinkin säännöllisesti matkan varrella muun muassa ketjuja rasvaamalla. Kahdenkeskisellä matkalla hellyys välillämme lisääntyi, kun saatoimme keskittyä vain toisiimme. Hieman oli hirvittänyt jättää ensi vuonna täysi-ikäistyvä poika kaverinsa kanssa kolmeksi yöksi talonvahdiksi, mutta luottamus näytti kannattaneen.  Naapurien mukaan rumpuja ei ollut paukutettu yömyöhään eikä virkavaltakaan ollut vieraillut. Tyttö oli ollut mummon kanssa mökkeilemässä ja ylpeili uimahyppy- ja lättyjensyöntiennätyksillään. Näytti kuin hän olisi kasvanutkin. Oli hyvä olla kotona taas.

Tämän huoltohetken voimin jaksamme toivottavasti miehen kanssa taas arkea, joka erään parisuhdeoppaan mukaankin on extreme-laji. Ettemme vain kiireessä kulkisi toistemme ohi, tai itsemmekään.

                                "Tie tulkoon vastaasi ystävänä.
                                 Valaiskoon aurinko kasvojasi.
                                 Vahvistakoon tuuli selkääsi
                                  ja sade ympärilläsi
                                  juottakoon vainioita.
                                  Ja siihen sakka, kunnes
                                  taas tapaamme toisemme,
                                  pitäköön hyvä Jumala sinua
                                  kädessään."

                Vanha rukous Irlannista (Tie tulkoon vastaan ystävänä, Kirjapaja 2011)