Syysflunssa vaivaa, mutta olen lähdössä töihin kesken sairausloman. Sijaiskielto, työt kaatuvat omaan ja kollegojen niskaan. Mieluummin menen puolikuntoisena töihin kuin näännyn vihkopinojen huojuvien tornien alle tuonnempana. Typerää, tiedän...Yritän silti vakuutella työkuntoisuuttani aamiaisella sekä aiheesta mököttävälle miehelleni että itselleni. "Mähän näytänkin jo paljon paremmalta kuin eilen", kähisen.
Mies katsoo minuun hitaasti, ei vaivaudu vastaamaan. Suuttunut on.
"Sun kuuluu nyt tähän sanoa, että ainahan sinä näytät yhtä hyvältä, rakkaani", jatkan dialogia sinnikkäästi yksikseni. "Kiva, kun sä sanot, mitä mun pitää sanoa. Ei tarvi miettiä", mies sanoo ja kuulostaa jo melkein leppyneeltä. Ei suostu pussaamaan, mutta halaa sentään. Ja kehottaa ajamaan varovasti.
Ensimmäisen kerran tänä syksynä liukastelen mutkassa työmatkalla. Joka-aamuiset peuralaumat käyskentelevät peltoaukeilla aamu-usvassa. Paluumatkalla tielle ponkaisee kaksi hirveä, joita auto vastaantulevien kaistalta väistää eteeni. Onneksi ehdin hyvin jarruttaa. Yhdelle peuroista on näköjään käynyt huonosti, se makaa hengettömänä pientareella. Sadankahdenkymmenen kilometrin päivittäisellä työmatkalla sattuu ja tapahtuu. Kunpa ei sattuisi kohdalle.
Palaan kotiin väsyneenä ja mietteliäänä ja alan valmistella tyttären kanssa päivällistä (sanokaa tosi-tv:stä mitä sanotte, niin ainakin meillä Junior master chef -ohjelma on innostanut nuorimmaisen keittiötöihin, lähes päivittäin saamme nauttia hänen keitoksistaan: rieskoja, pannukakkua, kanapastaa, salaatteja...) Tyttö kaivaa repustaan uudet koulukuvat ja järjestää magneettikuvansa jääkaapin oveen. Se on jo kolmas. Kuviensa alle hän järjestää isoveljen kuvat. Koska niitä ei ole kuin kaksi, saa kolmanneksi mustatukkaisen isoveljen tuuraajaksi kelvata tsekkiläisen animaatiohahmo myyrän kuva. Yhdennäköisyys on ilmeinen, purskahdan nauruun ja kohta hekotamme yhdessä tytön kanssa aivan hervottomina. Väsymys on hetkessä poissa ja kai kohta jo flunssakin.
Ja onhan se mieskin ihana, kun huolehtii...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti