Aloitimme kesäloman kunnon vatsataudin kourissa. Matot rullalla, toinen vessosta vain taudinkantajien käytössä, sairastuneet torkkumassa sohvalla, taukoamaton juotavan tyrkyttäminen, ämpärivarustus...Sitä normaalia lapsiperheen arkea... Äkkiarvaamatta voipunut pienokainen pyörtyä kopsahtaa lattialle kalpeana kuin lakana. Sen häivähdyksen ajan, kun hän sylissäni mutta ei läsnä, jaan jokaisen vanhemman peloista suurimman.
Hetken kuluttua väri palailee tytön kasvoille ja hän katsoo minuun hämmentyneenä. Halaamme ja kiellän häntä ankarasti säikyttämästä minua toiste tuolla tavoin. Tyttö hymyilee.
Haen lisää mehua. Jääkaapin ovessa on runo, jonka opettaja oli laittanut kevättodistuksen mukaan. Sen kertosäe kuuluu:
"Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan."
(Johanna Kurkela: Ainutlaatuinen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti