Arvokasta aikaa

Viime viikon olivat lasten serkut meillä hoidossa ja vipinää riitti aamusta iltaan. Onneksi sää helli serkkuleirin viettäjiä. Suosimme paikallisia, pirkanmaalaisia ja pääasiassa maksuttomia ajanvietteitä. Kalevan iikennepuistossa tuli vietettyä useampana päivänä monituisia tunteja, nyt on ajokortit suoritettuna ja yksi liikennepoliisikin porukassa. Minuakin muistutellaan nyt turvavälin pitämisestä liikenteessä. Hyvä näin! Pikku-Ahveniston luontopolku tarjosi monenlaisia elämyksiä, kääpiä, naavaa ja nuijapäitä ihmeteltiin ja grillikodassa paahdettiin vaahtokarkkeja. Paikallisen kesäteatterin Heinähattu ja Vilttitossu naurattivat kaikenikäisiä. Vuorentaustan koulun takaa löytyi esikoisen opastuksella mainio boulder-puisto (kiipeilyyn sopivia kivenlohkareita), ja sielläkin vierähti aikaa. Hieman pikkutyttöjä alkuun mietitytti koululla viihtyvä mopopoikaporukka. "Onkohan ne pahiksia", tytöt pohtivat. Päätimme tiedustella asiaa.

"Anteeksi, mutta tuumasimme tuolla, että mahdattekohan te olla pahiksia, vai uskaltaako tänne tulla kiipeilemään", kysyin poikalaumalta. "Ei olla", totesivat pojat hymyssä suin ja aloitimme rauhallisen rinnakkaiselon koulun paahteisella pihamaalla. Olisi varmaan poikienkin tehnyt mieli kiipeilemään, mutta eihän sitä kehtaa, joku voi pitää lapsellisena...Minua vakaasti keski-ikäisenä eivät moiset huolet enää paina, vaan tein lasten yllytyksestä innolla voltteja rekkitangolla. 

Loma ei ole sujunut pelkästään auvoisasti. Työasiat kiristävät ja pahaa mieltäni olen purkanut puolisoon, joka on täysin syytön tilanteeseen ja joka puolestaan on ollut stressaantunut omien aikataulujensa vuoksi. Onneksi tunteita on tuuletettu melko räiskyvästi puolin ja toisin nyt, kun miehen loma ei ole vielä alkanut. Josko sitten yhteisen loman aikaan olisi yhteiselo taas leppoisaa...Mitä pitempään olemme olleet yhdessä, sitä harvemmin riitelemme. Ja sitä kurjemmalta se minusta aina tuntuu; emmekö me koskaan opi?

Työ, sen kuormittavuus tai puute nousee puheenaiheeksi ystävien kanssa entistä useammin. Miten vanhempien huoli työstä tai uupuminen heijastuvat lapsiin? Kuinka usein parisuhteen kriisien syynä onkin esimerkiksi sietämätön työtilanne tai työttömyyden aiheuttama ahdistus? Yritän tolkuttaa yhtä paljon itselleni kuin muillekin, että työ ei ole ihmisen mitta, ihmisen arvo ei ole työstä riippuvainen. Raamattu opettaa, että Jumalan kuvaksi luotuna jokaisen ihmisen arvo on loukkaamaton ja luovuttamaton.